Kasvatustieteiden emeritusprofessori Kari Uusikylä yrittää vedota blogikirjoituksessaan Juha Sipilään (kesk) myös Raamattua tavaamalla.

Emeritusprofessori lyttää koulutusleikkaukset - tiukat terveiset Sipilälle: "Itkin aamulenkillä"

Juurikin tuon linkitin tuohon "Virtasen päihdehuollon maailmaan", koska en usko sen paremmin minkään Toipumon tai Lapuahoidonkaan kykenevän kohtaamaan tuon kaltaisia tapauksia, joita prof. Uuusikylä murehtii. Ei sen paremmin kyllä päihdeklinikkakaan. Nimittäin joku jo ehti minua ja päihdehoitoa aiheesta haastamaan. En ota palloa - vaikka päihdehoito kuinka itseään myy perhehoidoilla, verkostoitumisella ja ylisukupolvisella ongelman ehkäisyllä. Ei nuo äidit ja isät hoitoon hakeudu, eikä järjestelmä näitä ongelmia tunnista. Joskaan aina ei kyse edes ole päihteistä. Ja koululle ammatillista tasoa myöten ja opettajillehan tuo murhe kuitenkin näyttää jäävän ja ehkä elinikäinenkin trauma näille lapsille itselleen.

Sillä tavalla ymmärrettävää tuo aiemmin mainittu "haaste" kyllä oli, että useinhan erilaisten perheristiriitojen, turvattomuuden ja vastuuttomuuden taustalla on vanhempien holtiton päihteiden käyttö. Joskin tietysti perustavanlaatuisinta on täydellinen ymmärtämättömyys siitä, mitä vanhemmuus on ja vaatii. Se kun on tämä elämä sellaista itsekästä"kaikki mulle-elämää"!  Vastuu tehdyistä ja toisista on sivuseikka. Se näkyy jäävän hyväosaisilta "vastuunkantajilta" ja ehkä myös näiltä vakaumuksellisesti hyviltä isä- ja äitipäättäjiltä huomiomatta, että tuollainen itsekeskeinnen vastuuttomuus on tässä ajassa enemmän sääntö kuin poikkeus. On se vaan kumma juttu, ettei ministeritson tyypeille mene läpi nämä ongelmat. Jos maanantain kouluruokailussa ruoka tahtóo loppua, niin kai sekin jotain kertoo perheiden elämästä. Ei siinä tarvitse kummoinen "näkijä" olla ymmärtääkseen, mistä on kyse, kun lapset on viikonlopun nähneet nälkää! Eikä kuulemma tartte olla edes lasagnea!

Nämä supistukset ja leikkaukset tulevat vielä maksamaan maltaista. Niin tai ei ne mitään maksa, jos ei välitetä!

Päihderiippuvaisia hoitajiksi

Päihderiippuvuus lisääntyy hoitoalalla. Ongelmat alkavat yhä useammalla jo ennen työuran alkua. Valviran mukaan muun muassa hoitajakoulutukseen ja sitä kautta potilastyöhön päätyy jo valmiiksi päihdeongelmaisia nuoria. Näin uutisoi Turun Sanomat 23.8.2013. http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/525938/Hoitajaoppiin+paatyy+paihderiippuvaisia

TARKOITUS PYHITTÄÄ KEINOT?

Kehitys sosiaali- ja terveydenhuollossa on kovin kustannustehokashakuista. Näkökulma on tarpeellinen, mutta talouden ohjaamat ratkaisut saattavat johtaa ojasta allikkoon. Usein kustannustehokkuus on ainakin päihdehoidossa tarkoittanut palvelun tason alenemista. Palveluntuottajat hakevat taloudellista tulosta henkilöstöä keventämällä ja laajalla asiakasrakenteella. Lopputuloksena on usein heikosti kohdentuva hoidon ja kuntoutuksen kompromissi.

Olen seurannut hämmentyneenä Tornion päihdepalveluiden kilpailutusta. Seudullisesti ajatellen jo ensimmäinen kilpailutus tuntui kummalliselta, koska alueella oli vain yksi ansioituneen taustan omaava laitoshoidon- ja kuntoutuksen yksikkö, Tornionlaakson Suojapirtti (kuvassa). Eivätkä sen palvelut olleet laatuunsa nähden edes kalliita. Olin myös kuvitellut, että Suojapirtti ry:n toimintaa pidettiin alueen kuntien piirissä suuressakin arvossa. Etenkin Tornio toiminnan kotikuntana sai osansa yhdistyksen aktiivisesta kehittämistoiminnasta.

Jos ensimmäinen kilpailutus hämmensi, toinen ”pudotti jakkaralta”. Tarjouspyynnössä ”rikottiin” lähes kaikkia hyvän ja kuntalaisen lähelle tulevan päihdehoidon ja –kuntoutuksen periaatteita. Määrittelemällä akuuttihoitopalveluiden tuottamisen sijaintimahdollisuus jopa 150 kilometrin päähän Torniosta osoitti, että päällimmäisenä tavoitteena oli mahdollisimman halvat palvelut. Kuntoutumispalveluiden osalta tuon etäisyysmäärittelyn vielä ymmärtäisin, mutta katkaisuhoito tulee järjestää kotikunnassa tai muuten kohtuullisen matkan päässä kotoa. Mahdottomimman löysin tarjouspyynnön kohdasta ”tarjousten vertailu ja päätöksenteko”. Ei 90 prosenttisesti hintaan painottuvalla palvelulla tuoteta laadukasta ja tuloksellista mielenterveys- ja päihdehoitoa. Ensimmäisen tarjouksen vertailusuhde 80/20 olisi varauksin mahdollistanut jonkinlaisen laatupainotuksenkin.

Ikävintä Tornionlaakson Suojapirtin kohtalossa on osaavan työryhmän hajoaminen. Samalla ihmisten uskon voimalla ja Ray:n rahoilla rakennettua henkistä pääomaa katoaa arvottomuuteen. Ja mikä oli lopulta kaiken tarkoitus? Miksi ei voitu käynnistää ensimmäisen kilpailutuskierroksen jälkeen neuvottelua? Miksi kuntalaisille ei tarjota laatupainotteista palvelua?

Zygmunt Bauman toteaa että: ”hyvinvointivaltio on luvannut enemmän kuin hengissä säilymisen: se on luvannut arvokkaan elämän.”

Toivon uudelle toimijalle vahvaa eetosta ja nöyryyttä ymmärtää vastaanottamansa tehtävän vaativuus. Tornionlaakson Suojapirtin perinnön ja mallien vaaliminen ei varmasti olisi ainakaan asiakkaiden kannalta pahitteeksi.

NAISET JUOVAT, NUORET JUOVAT JA YLI KUUSIKYMPPISET JUOVAT – KUKA HOITAA?

Nämä ja monta muuta viestiä voi lukea uutisten otsikoista. Aihettahan ei välttämättä saada siitä, että nuoret ja keski-ikäiset miehet juovat. Uutinen se on vasta vuosittain julkaistavassa kuolinsyytilastossa. Sielläkin se on luku vain monien joukossa. Alkoholiperäisiin sairauksiin tai alkoholimyrkytyksiin kuolee vuosittain 15-64–vuotiaita miehiä enemmän kuin sepelvaltimotautiin. Yleisesti ottaen alkoholin aiheuttamat kuolemat ovat kaksinkertaistuneet viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana. Kaikille lienee myös selvää, että alkoholi on yleisimmin käytetty päihde ja päihdeongelmat enimmäkseen alkoholiongelmia.

Alkoholiongelma näyttäytyy julkisessa sanassa näin luettuna suurena haasteena. Voisi siis olettaa vakavan ”kansansairauden” johtavan ehkäisevän
toiminnan tehostamiseen ja vaikeimmista ongelmista kärsivien ihmisten hoidon ja kuntoutuksen vahvistamiseen. Ehkäisevän ja varhaisen puuttumisen kautta terveyttä ja päihteettömyyttä edistävään toimintaan näyttäisi juuri nyt löytyvän tukea mm. Mieli 2009-toimeenpanosuunnitelmankin teksteistä.

Sen sijaan ”ne toiset” uutiset kertovat päihdehoidon alasajosta. Mieli 2009-suunnitelmakin mainitsee päihdekuntoutuksen suppeasti pääasiassa kolmannen sektorin tuottamana palveluna ja kuittaa kehittämisen toteamuksena yhdellä virkkeellä. Huoleen päihdekuntoutuksen tilasta on näin todellakin aihetta.

Maksusitoumusten vähäisyydestä johtuvat taloudelliset vaikeudet ovat johtaneet arvostettujen ja taustoiltaan vakaidenkin päihdekuntoutusyksiköiden lakkautuksiin. Tyynelän A-kodin lopettaminen ja viimeisimpänä uutinen Järvenpään sosiaalisairaalan
irtisanomisista ja lomautuksista ovat vain jäävuoren huippu. Asiakkaiden vähäisyyden tuomilta ongelmilta ei ole säästynyt edes Minnesotaperinteen ammatillisesti vahvin edustaja Kalliolan Nurmijärven klinikka.

Näyttääkin siltä, että palveluiden kysynnän vähenemiseen liittyvät vaikeudet koskettavat eniten juuri ammatillisesti vahvoja ja laadukkaita päihdepalveluyksiköitä hoitoideologioista riippumatta. Oireellista ja etenkin alkoholiongelmista kärsivien kannalta huolestuttavaa on, että palveluiden tuottamista suunnataan pienten ongelmaisryhmien hoitoon. Mm. joukko narkomaaneja on päässyt asemaan, jossa heille on taattu tietty subjektiivisen hoidon oikeus. Järvenpään sosiaalisairaalan supistusten yhteydessä ilmoitettiin, että ”nyt joudutaan pohtimaan toimintojen keskittämistä palveluihin, joista on eniten kysyntää” (Mediuutiset 19.5.2010). Keskittämisen suunta on kai vain arvattavissa. Uutisen mukaan painopisteet saattaisivat löytyä lyhyistä katkaisuhoidoista, kaksoisdiagnooseista ja monipäihderiippuvaisista. Tuo lausuma lienee uhka pääasiallisesti alkoholiongelmien kanssa kamppailevien kuntoutuksen kehitykselle. Ehkä osin myös siksi, että kokemukset alkoholiongelmaisten ja huumeriippuvaisten yhdessä hoitamisesta eivät ole kaikin osin parhaat mahdolliset.

Kevään uutinen oli myös Ensi- ja turvakotien ylläpitämien ”Pidä kiinni” hoitoyksiköiden RAY-rahoituksen loppuminen. Kannatettavasta toiminnasta huolimatta vaatimus päihdeäitityölle suunnatusta valtion erityisrahoituksesta on päihdehoidon kokonaisuuden kannalta kuitenkin ongelmallista ja resursseja hajottavaa. Sitä vastoin supistuvat voimavarat pitää koota. Palveluiden kehittäminen ja kysyntä on keskitettävä päihdeongelmien hoitoon erikoituneisiin ja osaaviin yksiköihin. Keskittäminen toisi tehokkaimmin tuloksen, mikäli yhteiskunnan rahoituksella kehitetyt hoitomallit olisivat myös vapaassa käytössä! Näinhän ei tässä rekisteröityjen tuotteiden maailmassa aina ole. Ongelmia ”Pidä kiinni- mallissakin” on. Palveluhan kohtaa trendin mukaisesti ensisijaisesti huumeongelmaisia äitejä ja heidän vauvojaan, eikä näyttäisi juurikaan tavoittavan FAS-lapsia synnyttäviä alkoholistiäitejä.

Laitoksesta lämpimän ja kauniin kesän toivotuksin!

Matti Virtanen
Lapin päihdeklinikan johtaja

Verkkouutiset - "Koulukiusaaminen on väkivaltaa"

Verkkouutiset - "Koulukiusaaminen on väkivaltaa"

HUOSTAANOTOT JA KESTÄVYYSVAJE

Mielenkiintoista kuinka juuri nyt herätään tarpeeseen vähentää huostaanottoja. Yleensä laskukaudet lisäävät perheiden pahoinvointia ja kaiken tämän logiikan perusteella lastensuojelun tarve pitäisi kasvaa. Perusteita toimintalinjojen tarkistuksiin varmasti on, mutta kestäneekö juuri nyt ”kunnissa noussut halu saada lapset jäämään kotiinsa sijoittamisen sijaan” kovin vakavaa eettistä tarkastelua.

Epäilys varsin raadollisista syistä tuolle linjaukselle sai vahvistuksensa 19.2. Yle TV1:n aamu-uutisissa. Uutinenhan oli uutinen miljoonien säästöistä! Siinäpä tuli kaiken muun sosiaalitoimeen liittyvä säästöpaineen keskellä elävälle mieleen taannoinen professori Markus Jäntin haastattelu (A-plus 3.2.), jossa hän esitti pelkonsa säästökohteista. Hän sanoi asian jotenkin niin, että ”sosiaalipolitiikan puolella olisi tässä tilanteessa korjaamisen varaa enemmän kuin säästämistä, mutta epäilen, että sieltä se kuitenkin tulee keinot julkisen talouden kestävyysvajeen korjaamiseen”.

Tuo johtopäätös liittää Jäntin sanominen ja lastensuojelun linjaus toisiinsa saattaa näyttää haetulta. Tuo A-plussan keskustelukin käytiin kai enemmän eläkelinjauksista, mutta ei yhteys välttämättä niin kaukaa liippaa. Ei varsinkaan, kun uutisoinnin kärki kertoo miljoonien eurojen säästöistä ja siitä kuinka samaan aikaan useat suuret omanlaistensa ”kestävyysvajeittensa pelossa” elävät kaupungit heräävät ”kehittämään” lastensuojeluaan juuri tuohon säästävään suuntaan.

Huolestuttaa vain niin kovasti! Tuo linjaushan edellyttäisi vakavimmissa tapauksissa vahvaa panostusta isien ja äitien päihdekuntoutukseen ja mielenterveydenhoitoon. Päihteet ja päihdeongelmat kaiketi edelleenkin tunnistetaan yleisimmiksi lastensuojeluun johtavien toimenpiteiden taustasyiksi. Lastensuojelullisten riskiperheiden tukeminen merkitsee myös perheiden nuorten tukemista hoidon ja kuntoutuksen välinein. Ei voi välttyä ajattelemasta, että lapsi itse tällaisissa olosuhteissa tarvitsee myös erityistä tukea ja jatkuvaa kasvatuksen ja kehityksen seurantaa. Ei sitä homma hoideta yhdellä tai kahdella perhetyöntekijällä. Esimerkiksi lasten psykiatrisen hoidon resursointia pitää tässä linjauksessa todellakin vahvistaa. Jos tosissaan aiotaan lyhyellä tähtäimellä säästää, niin mitään tuosta ei kannata toteuttaa, sillä tuo avopalvelu ja hoito syövät sen mitä huostaanottojen vähennyksellä saavutetaan.

Oireellista on, että kuntien päihdepalvelut ovat jo nyt vahvalla säästölinjalla. Maksusitoumuksia kuntoutukseen on todella vaikea saada ja ”päihdeperhekuntoutus” on rajautunut suppeaan vastasynnyttäneiden ensikotikuntoutukseen, joka sekin kuuluu olevan enemmän tai vähemmän kortilla. Psykiatrinen laitoshoito on jatkuvan supistamiskeskustelun keskellä. Tästä viimeisimpänä julkisuukynnyksen ylittäneenä esimerkkinä Pirkanmaalla sijaitsevan Kaivannon sairaalan lopettamiskeskustelu. Päihdekuntoutuslaitoksia kaatuu asiakaspulassa ja sen myötä taloudellisissa vaikeuksissa tämän tästä kuin kärpäsiä sateella. Niin ja missä on ne luvatut avohoidon resurssit, jotka tulevat sieltä supistuneesta laitoshoidosta. Ei missään!

Kyllä kai se julkisen talouden kestävyysvaje lyhyellä aikavälillä näinkin tulee hoidettua. Ikävinä vain, että vieläpä kehityksen nimissä! Se on totta, että jotain on tehtävä, mutta…

Verkkouutiset - Mielenterveysongelmista kärsivät kuolevat muita nuorempina

Verkkouutiset - Mielenterveysongelmista kärsivät kuolevat muita nuorempina