Nämä ja monta muuta viestiä voi lukea uutisten otsikoista. Aihettahan ei välttämättä saada siitä, että nuoret ja keski-ikäiset miehet juovat. Uutinen se on vasta vuosittain julkaistavassa kuolinsyytilastossa. Sielläkin se on luku vain monien joukossa. Alkoholiperäisiin sairauksiin tai alkoholimyrkytyksiin kuolee vuosittain 15-64–vuotiaita miehiä enemmän kuin sepelvaltimotautiin. Yleisesti ottaen alkoholin aiheuttamat kuolemat ovat kaksinkertaistuneet viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana. Kaikille lienee myös selvää, että alkoholi on yleisimmin käytetty päihde ja päihdeongelmat enimmäkseen alkoholiongelmia.
Alkoholiongelma näyttäytyy julkisessa sanassa näin luettuna suurena haasteena. Voisi siis olettaa vakavan ”kansansairauden” johtavan ehkäisevän
toiminnan tehostamiseen ja vaikeimmista ongelmista kärsivien ihmisten hoidon ja kuntoutuksen vahvistamiseen. Ehkäisevän ja varhaisen puuttumisen kautta terveyttä ja päihteettömyyttä edistävään toimintaan näyttäisi juuri nyt löytyvän tukea mm. Mieli 2009-toimeenpanosuunnitelmankin teksteistä.
Sen sijaan ”ne toiset” uutiset kertovat päihdehoidon alasajosta. Mieli 2009-suunnitelmakin mainitsee päihdekuntoutuksen suppeasti pääasiassa kolmannen sektorin tuottamana palveluna ja kuittaa kehittämisen toteamuksena yhdellä virkkeellä. Huoleen päihdekuntoutuksen tilasta on näin todellakin aihetta.
Maksusitoumusten vähäisyydestä johtuvat taloudelliset vaikeudet ovat johtaneet arvostettujen ja taustoiltaan vakaidenkin päihdekuntoutusyksiköiden lakkautuksiin. Tyynelän A-kodin lopettaminen ja viimeisimpänä uutinen Järvenpään sosiaalisairaalan
irtisanomisista ja lomautuksista ovat vain jäävuoren huippu. Asiakkaiden vähäisyyden tuomilta ongelmilta ei ole säästynyt edes Minnesotaperinteen ammatillisesti vahvin edustaja Kalliolan Nurmijärven klinikka.
Näyttääkin siltä, että palveluiden kysynnän vähenemiseen liittyvät vaikeudet koskettavat eniten juuri ammatillisesti vahvoja ja laadukkaita päihdepalveluyksiköitä hoitoideologioista riippumatta. Oireellista ja etenkin alkoholiongelmista kärsivien kannalta huolestuttavaa on, että palveluiden tuottamista suunnataan pienten ongelmaisryhmien hoitoon. Mm. joukko narkomaaneja on päässyt asemaan, jossa heille on taattu tietty subjektiivisen hoidon oikeus. Järvenpään sosiaalisairaalan supistusten yhteydessä ilmoitettiin, että ”nyt joudutaan pohtimaan toimintojen keskittämistä palveluihin, joista on eniten kysyntää” (Mediuutiset 19.5.2010). Keskittämisen suunta on kai vain arvattavissa. Uutisen mukaan painopisteet saattaisivat löytyä lyhyistä katkaisuhoidoista, kaksoisdiagnooseista ja monipäihderiippuvaisista. Tuo lausuma lienee uhka pääasiallisesti alkoholiongelmien kanssa kamppailevien kuntoutuksen kehitykselle. Ehkä osin myös siksi, että kokemukset alkoholiongelmaisten ja huumeriippuvaisten yhdessä hoitamisesta eivät ole kaikin osin parhaat mahdolliset.
Kevään uutinen oli myös Ensi- ja turvakotien ylläpitämien ”Pidä kiinni” hoitoyksiköiden RAY-rahoituksen loppuminen. Kannatettavasta toiminnasta huolimatta vaatimus päihdeäitityölle suunnatusta valtion erityisrahoituksesta on päihdehoidon kokonaisuuden kannalta kuitenkin ongelmallista ja resursseja hajottavaa. Sitä vastoin supistuvat voimavarat pitää koota. Palveluiden kehittäminen ja kysyntä on keskitettävä päihdeongelmien hoitoon erikoituneisiin ja osaaviin yksiköihin. Keskittäminen toisi tehokkaimmin tuloksen, mikäli yhteiskunnan rahoituksella kehitetyt hoitomallit olisivat myös vapaassa käytössä! Näinhän ei tässä rekisteröityjen tuotteiden maailmassa aina ole. Ongelmia ”Pidä kiinni- mallissakin” on. Palveluhan kohtaa trendin mukaisesti ensisijaisesti huumeongelmaisia äitejä ja heidän vauvojaan, eikä näyttäisi juurikaan tavoittavan FAS-lapsia synnyttäviä alkoholistiäitejä.
Laitoksesta lämpimän ja kauniin kesän toivotuksin!
Matti Virtanen
Lapin päihdeklinikan johtaja
.jpg)
