Mielenkiintoista kuinka juuri nyt herätään tarpeeseen vähentää huostaanottoja. Yleensä laskukaudet lisäävät perheiden pahoinvointia ja kaiken tämän logiikan perusteella lastensuojelun tarve pitäisi kasvaa. Perusteita toimintalinjojen tarkistuksiin varmasti on, mutta kestäneekö juuri nyt ”kunnissa noussut halu saada lapset jäämään kotiinsa sijoittamisen sijaan” kovin vakavaa eettistä tarkastelua.
Epäilys varsin raadollisista syistä tuolle linjaukselle sai vahvistuksensa 19.2. Yle TV1:n aamu-uutisissa. Uutinenhan oli uutinen miljoonien säästöistä! Siinäpä tuli kaiken muun sosiaalitoimeen liittyvä säästöpaineen keskellä elävälle mieleen taannoinen professori Markus Jäntin haastattelu (A-plus 3.2.), jossa hän esitti pelkonsa säästökohteista. Hän sanoi asian jotenkin niin, että ”sosiaalipolitiikan puolella olisi tässä tilanteessa korjaamisen varaa enemmän kuin säästämistä, mutta epäilen, että sieltä se kuitenkin tulee keinot julkisen talouden kestävyysvajeen korjaamiseen”.
Tuo johtopäätös liittää Jäntin sanominen ja lastensuojelun linjaus toisiinsa saattaa näyttää haetulta. Tuo A-plussan keskustelukin käytiin kai enemmän eläkelinjauksista, mutta ei yhteys välttämättä niin kaukaa liippaa. Ei varsinkaan, kun uutisoinnin kärki kertoo miljoonien eurojen säästöistä ja siitä kuinka samaan aikaan useat suuret omanlaistensa ”kestävyysvajeittensa pelossa” elävät kaupungit heräävät ”kehittämään” lastensuojeluaan juuri tuohon säästävään suuntaan.
Huolestuttaa vain niin kovasti! Tuo linjaushan edellyttäisi vakavimmissa tapauksissa vahvaa panostusta isien ja äitien päihdekuntoutukseen ja mielenterveydenhoitoon. Päihteet ja päihdeongelmat kaiketi edelleenkin tunnistetaan yleisimmiksi lastensuojeluun johtavien toimenpiteiden taustasyiksi. Lastensuojelullisten riskiperheiden tukeminen merkitsee myös perheiden nuorten tukemista hoidon ja kuntoutuksen välinein. Ei voi välttyä ajattelemasta, että lapsi itse tällaisissa olosuhteissa tarvitsee myös erityistä tukea ja jatkuvaa kasvatuksen ja kehityksen seurantaa. Ei sitä homma hoideta yhdellä tai kahdella perhetyöntekijällä. Esimerkiksi lasten psykiatrisen hoidon resursointia pitää tässä linjauksessa todellakin vahvistaa. Jos tosissaan aiotaan lyhyellä tähtäimellä säästää, niin mitään tuosta ei kannata toteuttaa, sillä tuo avopalvelu ja hoito syövät sen mitä huostaanottojen vähennyksellä saavutetaan.
Oireellista on, että kuntien päihdepalvelut ovat jo nyt vahvalla säästölinjalla. Maksusitoumuksia kuntoutukseen on todella vaikea saada ja ”päihdeperhekuntoutus” on rajautunut suppeaan vastasynnyttäneiden ensikotikuntoutukseen, joka sekin kuuluu olevan enemmän tai vähemmän kortilla. Psykiatrinen laitoshoito on jatkuvan supistamiskeskustelun keskellä. Tästä viimeisimpänä julkisuukynnyksen ylittäneenä esimerkkinä Pirkanmaalla sijaitsevan Kaivannon sairaalan lopettamiskeskustelu. Päihdekuntoutuslaitoksia kaatuu asiakaspulassa ja sen myötä taloudellisissa vaikeuksissa tämän tästä kuin kärpäsiä sateella. Niin ja missä on ne luvatut avohoidon resurssit, jotka tulevat sieltä supistuneesta laitoshoidosta. Ei missään!
Kyllä kai se julkisen talouden kestävyysvaje lyhyellä aikavälillä näinkin tulee hoidettua. Ikävinä vain, että vieläpä kehityksen nimissä! Se on totta, että jotain on tehtävä, mutta…
Entäs kun kyse on virheellissestä huostaanotosta,kun lapsi kaapataan perheestään virhearviolla ,jonka lääkäri tekee?? tarkoitan , tällä virheellistä diagnoosia,jolla lapsi viedään perheestä ja sijaisperheeseen viemisen jälkeem uudet lääkärit ymmärtävät tutkia ja löytävät todellisen syyn lapsen kehitykselle joka ei ole virikedeprivaatio,jota sossarit käyttävät tiuhaan syynä huostaanotoissaan, vaan kehitysvammaisuus... Näin meidän perheessä ja varmasti tulemme taistelemaan median aknssa tämän taistelun, joka puhuttaa jo naapurimaissakin..
VastaaPoista