Kehitys sosiaali- ja terveydenhuollossa on kovin kustannustehokashakuista. Näkökulma on tarpeellinen, mutta talouden ohjaamat ratkaisut saattavat johtaa ojasta allikkoon. Usein kustannustehokkuus on ainakin päihdehoidossa tarkoittanut palvelun tason alenemista. Palveluntuottajat hakevat taloudellista tulosta henkilöstöä keventämällä ja laajalla asiakasrakenteella. Lopputuloksena on usein heikosti kohdentuva hoidon ja kuntoutuksen kompromissi.
Olen seurannut hämmentyneenä Tornion päihdepalveluiden kilpailutusta. Seudullisesti ajatellen jo ensimmäinen kilpailutus tuntui kummalliselta, koska alueella oli vain yksi ansioituneen taustan omaava laitoshoidon- ja kuntoutuksen yksikkö, Tornionlaakson Suojapirtti (kuvassa). Eivätkä sen palvelut olleet laatuunsa nähden edes kalliita. Olin myös kuvitellut, että Suojapirtti ry:n toimintaa pidettiin alueen kuntien piirissä suuressakin arvossa. Etenkin Tornio toiminnan kotikuntana sai osansa yhdistyksen aktiivisesta kehittämistoiminnasta.
Jos ensimmäinen kilpailutus hämmensi, toinen ”pudotti jakkaralta”. Tarjouspyynnössä ”rikottiin” lähes kaikkia hyvän ja kuntalaisen lähelle tulevan päihdehoidon ja –kuntoutuksen periaatteita. Määrittelemällä akuuttihoitopalveluiden tuottamisen sijaintimahdollisuus jopa 150 kilometrin päähän Torniosta osoitti, että päällimmäisenä tavoitteena oli mahdollisimman halvat palvelut. Kuntoutumispalveluiden osalta tuon etäisyysmäärittelyn vielä ymmärtäisin, mutta katkaisuhoito tulee järjestää kotikunnassa tai muuten kohtuullisen matkan päässä kotoa. Mahdottomimman löysin tarjouspyynnön kohdasta ”tarjousten vertailu ja päätöksenteko”. Ei 90 prosenttisesti hintaan painottuvalla palvelulla tuoteta laadukasta ja tuloksellista mielenterveys- ja päihdehoitoa. Ensimmäisen tarjouksen vertailusuhde 80/20 olisi varauksin mahdollistanut jonkinlaisen laatupainotuksenkin.
Ikävintä Tornionlaakson Suojapirtin kohtalossa on osaavan työryhmän hajoaminen. Samalla ihmisten uskon voimalla ja Ray:n rahoilla rakennettua henkistä pääomaa katoaa arvottomuuteen. Ja mikä oli lopulta kaiken tarkoitus? Miksi ei voitu käynnistää ensimmäisen kilpailutuskierroksen jälkeen neuvottelua? Miksi kuntalaisille ei tarjota laatupainotteista palvelua?
Zygmunt Bauman toteaa että: ”hyvinvointivaltio on luvannut enemmän kuin hengissä säilymisen: se on luvannut arvokkaan elämän.”
Toivon uudelle toimijalle vahvaa eetosta ja nöyryyttä ymmärtää vastaanottamansa tehtävän vaativuus. Tornionlaakson Suojapirtin perinnön ja mallien vaaliminen ei varmasti olisi ainakaan asiakkaiden kannalta pahitteeksi.
